Ratamestarin mietteitä
Kokkolan Suunnistajat juhli viime vuonna seuran 70 vuotta kestänyttä toimintaansa. Tämän vuoden syyskuun 26 päivä tulee kuluneeksi myös tasan 70 vuotta, siitä kun seura järjesti Suomen suunnistusmestaruuskilpailut ikämiesten ja nuorten sarjoissa -ensimmäistä kertaa historiassa Jyväskylän seutua pohjoisemmassa. Kyseinen kilpailumaasto, jota silloiset järjestäjät ennen kilpailua luonnehtivat raskaaksi, mutta ”niin sopivaksi kuin yleensä voi Keski-Pohjanmaalta löytää”, oli lisäksi suunnistuksen suhteen täysin koskematonta aluetta.
Harvaan on kisoja kyseisessä maastossa myöhemminkään järjestetty. Vasta 40 vuotta kyseisen SM kisan jälkeen olin ratamestarina samalla alueella järjestetyssä suunnistuksen Keski-Pohjanmaan maakuntaviestissä. Ja nyt ”taas” 30 vuotta edellisen tapahtuman jälkeen samalla alueella Kärppäjahdin ratamestarina. Niinpä ajattelin, että jotain vaihtelua ratoihin pitää saada.
Suunnittelin lähtöpaikaksi saman pellon laitaa, jossa em. SM kisan maali oli sijainnut -jo kauan sitten edesmenneen eduskunnan puhemiehen Kauno Kleemolan kotitalon pihapiirin läheisyydessä. Mutta niin nytkin kuin monesti muulloinkin, moto ehti ensin paikalle. Lähtöä siirtämällä pari sataa metriä lähemmäksi kisakeskusta moton jäljet saatiin eliminoitua yhteen ainoaan parin hehtaarin verran kisan vaativuutta ”häiritsevään” alueeseen.
Maali tietysti kuten maakuntaviestissäkin maastoa jossain määrin kuvaavasti Rumanjyrkän kankaan reunalle. Kilpailualueen kivisiä kankaita kolutessa suunnistajat saattavat ehtiä jopa kaivata pehmeitä soita. Niitä nyt ei vaan ole tälle alueelle juurikaan riittänyt. Tai SM kisan jälkeisinä aikoina konehydrauliikan avulla pinimmistäkin lutakoista isännät ovat yrittäneet häätää vettä kohti merta. Saattaa se tossu jossain kastuakin ja hyväpitoiset tossut kannattaa jalkaan laittaa, sillä pieniä ja vähän isompiakin avokivikoita kyllä piisaa. Ratasuunnittelulla on kyllä pyritty pahimmat alueet kiertämään.
Maastotyyppi vaihtuu ratojen eri osien välillä hyvin monipuolisesti. Nopeakulkuista, pienipiirteistä avokalliomaastoa jäkäläpeitteellä (liukkaallakin) löytyy ihan luukutettavaksi asti. Näkyväisyys on välillä jopa sadoissa metreissä mutta vihreä väri eri voimakkuuksin on kartassa paljon runsaampaa kuin sininen. Lyhyilläkin väleillä reitinvalinnat ratkaisevat ja käyrien lukeminen auttaa paljon. Joillakin osilla kivet puuttuvat lähes kokonaan, välillä niiden olemassaoloa ja terävyyttä saattaa tehdä mieli kiroilla. Jotkut kivet ja jyrkännereunaiset kumpareet ovat suuriakin, jopa 6 metriä voi olla korkeus. Jonkun rastipisteenä olevan kiven vastakkaiselle puolelle eteneminen voi olla nopeampaa kiven läpi kuin kivi kiertäen.
Ratojen pituudet saattavat vaikuttaa lyhyiltä mutta paikoin joutuu etenemään kuin hevonen shakkilaudalla -kaksi askelta eteen ja yksi sivulle ja lisäksi joka toinen askel ylös ja joka toinen alas.
Alueelta löytyy vielä joissain kohdin todella upeita tukkimetsiä. Niillä radoilla, jotka kulkevat koodilla 72 varustetun rastin kautta voitte nähdä Kauno Kleemolan kotitalon metsän jokseenkin sellaisena kun se oli hänen isännöimänään aikana.
Ville Lindholmin laaatimassa Kokkolan Suunnistajien 50 vuotis juhlakirjassa Kiväärinhylsystä Emit-aikaan on vuoden -54 SM kisassa 50 vuotisten sarjan kultamitalin voittaneen GIF:n Arne From kilpailukartta sivulla 31. Matka oli 6,8 km ja aika 1.03.42 sekä lähdön ja maaalin välillä 4 rastia. Rasti numero 3 tarkalleen tämänvuotisen kartan eteläreunan keskellä, maali pohjoisreunan keskellä sekä rasti 4 lähes nykyisen kartan keskellä.
Erkki Koivukangas